Terveisiä orientaatioviikon pyörteistä!

Vajaa 400 satsi uusia opiskelijoita saapui kampukselle toissapäivänä, joukossaan myös huonetoverini Trilby. Iältään porukka on siis 18- ja 19-vuotiaita, taustaltaan hyvin koulussa menestyneitä ja kiinnostuneita tyypillisesti luonnontieteistä ja psykologiasta.

Vanhemmat toivat pienokaisensa siis tiistaiaamuna ja lähtivät joko samana päivänä tai vasta seuraavana päivänä. Asuntoloiden ilma kävi sakeaksi jännityksestä, haikeudesta ja uuden elämänvaiheen aloittamisesta sikiävästä innostuksesta. Osalle vaihtaripossesta päivä oli myös haikea, monet kaipasivat avoimesti perhettään ja kotiaan, erityisesti ne, jotka ennen vaihtoa asuivat vielä kotonaan ja tulivat suorittamaan koko tutkintonsa Hendrixiin.

Lukukauden avajaisissa otettu kuva, joka osoittaa jalostuneet taitoni valokuvaajana.

Lukukauden avajaistilaisuudessa kuultiin inspiroivat puheet henkilökunnalta, dekaanilta, oppilaskunnan puheenjohtajalta, opetushenkilökunnan edustajalta ja alumniedustajalta. Tematiikka huiteli luonnollisesti aikuistumisen haasteissa, opiskeluajan loputtomissa mahdollisuuksissa ja erityisesti uusien ystävyyssuhteiden luomisessa. Se on täällä todella iso juttu nimittäin! Melkein jokainen puhuja korosti Hendrixin erityislaatuisuutta yhteisönä, jossa kaikki pitävät huolen toisistaan, ja ylipäätään pitävät toisistaan. "Get involved!" kehotti jokainen puhuja vuorollaan niin, että perusrajoittunutta suomalaista hirvitti. Paljon suurremmassa mittakaavassa kuin Suomessa, täällä tullaan yliopistoon paitsi oppimaan, myös luomaan suhteita. Kampuksella on yli 70 erilaista kerhoa ja ryhmää, mikä on 1400 opiskelijan määrään suhteutettuna aika paljon. Monet niistä, erityisesti urheiluun liittyvät, vaativat paljon aikaa ja sitoutumista, esimerkiksi jalkapallopojat treenaavat tällä hetkellä 10 kertaa viikossa. Suurin osa, esimerkiksi Mehiläistarhurikerho (...) kokoontuu kuitenkin vain suunnilleen kertaalleen viikossa. Yksi syy kerhojen moninaisuuteen on varmasti se, että täällä korostetaan paljon leadership- eli johtamistaitoja, ja jokaisella kerholla täytyy olla aina omat vastuuhenkilönsä, ja on tietenkin hienoa laittaa CV:een olevansa esimerkiksi Huispauskerhon (...) varainhoitaja.

Eilen oli myös lukukauden avajaisjumalanpalvelus, jonne menimme Trilbyn kanssa. Osa porukasta on uskonnollista ja osa ei, eikä tuo tilaisuus ollut millään tavalla pakollinen. Positiivinen yllätys se oli, olin jostain syystä odottanut sellasta Raamatulla päähän -henkistä settiä. Täällä ollaan siis pääasiassa metodisteja, mikä ei ilmeisesti suuresti eroa luterilaisuudesta, ainakin jumalanpalveluksen kulku oli pitkälle yhtenevä. Eroina on käsittääkseni mm. se, että metodisteilla on aktiivisempi ote yhteisössä, pyrkimys, että jäsenet omien tekojensa kautta toteuttaisivat taivaallista tahtoa ottamalla vastuuta ympärillä olevista ja korjaisivat havaitsemiaan vääryyksiä.

Eilen illalla oli vanhempien vuosikurssien järjestämä Choises 101 -tilaisuus, jossa jossain määrin hauskojen ja totisempien sketsien avulla käsiteltiin mm. alkoholin ja huumeiden soveliasta käyttöä, seksuaalisuutta jne. Noin lähtökohtaisestihan tuo kuullostaa hyvin epämukavalta ja myötähäpeäntäyteiseltä tilaisuudelta kaikille osallisille, mutta se ei kuitenkaan ollut sitä. Tunsin kyllä itseni kunnon ikäneidoksi, noiden demonstraatioiden aikana, ja sama päti moneen vaihtarikaveriini. Tän tilaisuuden jälkeen oli vielä keskustelutilaisuus orientaatiomatkaryhmissä, jossa puhuttiin professoreiden johdolla samoista aiheista. Vaikea arvioida, miten hyödyllisiä tuollaiset on 18-vuotiaille, koska en enää muista, miten kujalla olin silloin, mutta ainakin osa jengistä vaikutti olevan ihan mielissään, joten ei tuo varmaan täysin hukkaan mene.

Choices 101, parvella osa hyperaktiivisista orientation leadereista (n. 80 kpl), eli ylempikurssilaisista, jotka vastaavat järjestelyistä.

Noiden jälkeen oli vielä Playfair, eli urheilukentällä järjestettävä sessio, jossa erilaisten aktiviteettien kautta tutustuttiin toisiin opiskelijoihin. Oli kiljumista, riehumista, ihmisiä toistensa olkapäillä ja maksettu nainen megafoonin kanssa, joka piti koko homman hyppysissään. Ja pakko taas sanoa, että hyvin oli hommat järjestetty, kaikki toimi ja ihmiset suhtautui kiinnostuneesti toisiinsa.

Mut on tää vaan läppä, että yhden lentomatkan aikana voi tosta vaan nuortua 5 vuotta! Okei, kyllä kotimaassakin Alkossa yleensä kysytään paperit, mutta ei nyt jatkuvasti olla aivan huuli pyöreenä meikäläisen biologisesta iästä. Täällä jengi arvioi järestään meikäläisen 19-vuotiaaks, eikä meinaa uskoa kun kerron asioiden todellisen laidan. Ja sitten oikeasti 19-vuotiaat tytöt tulee ilmottamaan, että "You look supercute!" samalla tavalla kuin sanottas, jos jollekin, niin ehkä kaverin 11-vuotiaalle pikkusiskolle, joka on menossa uudessa mekossaan kevätjuhlaan. Ja ite koet olevasi lähinnä kaikkien täti. Kaikkee sitä saa kestää. Mut ok, mä kyllä arvioisin tän porukan iän varmaan keskimäärin muutamalla vuoella yläkanttiin eli annetaan anteeks.

Näinä päivinä on pitänyt tehdä myös kurssivalinnat. Meikän kurssit ekalle semesterille on kaksi psykologiaa (Social Psychology, Abnormal Psychology), espanjan alkeet, ja yksi kinesiologia (Health and Wellness), viimeisin vaikuttaa aiempien opintojen perusteella aika läpihuutojutulta. Lisäksi mulla on zumba-, jooga- ja balettikurssit, joista viimeisen joudun ehkä hylkäämään aikatauluteknisistä syistä. Kattellaan, miten lähtee hommat sujumaan noiden kanssa, vaihdossa olleilta kavereilta oon kuullu, että kurssit on periaatteessa helpompia kuin Suomen yliopistossa, mutta Hendrix haluaa nähdä itsensä "etelän Harvardina", eli saa nähä miten meikäläisen käy.

Mutta nyt uudet koitokset kutsuvat, joten paltaan taas! Loppuun vielä pari kuvaa kampukselta:

Veasey Hall eli meikäläisen majapaikka.

Noemié ja Kara tsillaamassa.

Kappeli.

Tonne upotetaan syntymäpäiväsankarit, muutama onnellinen jo kokenut tämän.