Jotkut teistä varmaan muistavat, että joulukuussa 2010 kirjottelin hieman kyseenalaista kunniaa kerännyttä, mutta pääasiassa hämmennystä herättänyttä blogia "Jouluhäpee!". Nyt olen päättänyt jatkaa uraani raportoimalla kokemuksistani Arkansasista, jonne lähden kolmen päivän päästä viettämään välivuotta lääketieteen opinnoista, jotka pelottavasti kiihdyttävät loppusuoralle. Hendrix Collegessa lukujärjestys täyttyy espanjan, psykologian ja kinesiologian kursseista, pääpaino kuitenkin elämän ja erotiikan (vitsi, äiti!) opinnoissa.
Kuten blogin nimestäkin huomaa, ei luovuuteni määrä ole tällä välillä yhtään lisääntynyt tai häpeän määrä ainakaan vähentynyt. Elämä on ollut naurettavaa, täyteläistä ja tasaisen epätasaista. Ajatus vaihtoon lähtemisestä on kuitenkin piileskellyt jossain aivojeni haihatteluosastolla koko opiskelun ajan. Ajattelin, että lähden sitten, kun kaikki lääketiedettä sivuava alkaa aiheuttaa väsymystä, pahoinvointia tai edes lievää mielialan laskua. Näin ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut. Viime lokakuussa tajusin, että alkaa kuitenkin olla viimeset hetket hyödyntää tämän koulutuksen puitteissa tarjottavat vaihtoehdot. Muutaman syysillan aikana kartoitin mahdolliset ohjelmat ja kohteet ja sitten aloin vääntää hakemuksia. Voi sitä lässytyksen määrää, mitä tämä prosessi vaati! Kuumottavinta oli pyytää kahdelta professorilta "suosituksia" eli allekirjoituksia itsekirjoittamiini suosituskirjeisiin, jossa maalailtiin kuva minusta periksiantamattomana, pyhimysmäisenä nerona. Tuotti kuitenkin tulosta ja pääsin yhtenä kolmesta onnekkaasta lähtemään USA:an toivomaani kouluun.
Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että laukku on pakattu ja katsokaa sitä! Kesä Sonkajärvellä on opettanut minulle keskeisiä asioita asketismin taiteesta. Tässä on sentään se reseptiopintunneilla opittu "vuoden tarve". Sisältää mm. neljä kirjaa, joogamaton ja samppanjapullon. Näistä viimeisin ei kuitenkaan pääse koneeseen asti, vaan se hävitetään asianmukaisesti Helsingissä, jonne tänään suuntaan. Siitä puheenollen alkaa olla aika ruveta valmistautumaan lähtöön. Aion kirjoitella tänne täysin mielivaltaisesti, aluksi varmaan kuitenkin useamman kerran viikossa, riippuen avautumistarpeen määrästä ja tietotekniikan saatavuudesta. Joten kuulemisiin!
