"This is Hendrix, mmmkay?"

Eilen oli sitten se päivä kun koulu alkoi, jes! Aamuinen joogatunti oli valitettavasti vain lyhyt esittely, mutta valoi kuitenkin uskoa tulevaan. Tyydyttääkseni henkisiä tarpeitani lähdin etsimään voimaa luonnosta. Löysinkin  varmaan puolen hehtaarin kokoiselta metsäläntiltä monia pieniä polkuja, joita pitkin tallustellessani tunsin jonkin verran uudistuvani. Hieman tosin häiritsi sadan metrin päässä ohi kiitävien autojen melu. Huumoriarvoa oli myös siinä, että joku oli vaivautunut siihenkin surkeaan pusikkoon meritsemään tarkoin "vaellusreitin" iskemällä puiden runkoihin pieniä kuvia reppuselkäisestä miehestä.

Parempi kuin ei mitään!

Aamiaisen jälkeen minulla oli aikaa tehdä mitä huvittaa ja päätin lähteä pienelle pyöräretkelle. Sehän olikin hauskaa, ainakin sen jälkeen kun tajusi, että pakko vaan mennä pokkana autojen seassa, koska kevyenliikenteenväyliä on vain hyvin harvakseltaan ja suojateitäkin tasan yksi kappale koko matkalla. Noo tää nyt oli arvattavissa, enkä siis suuttunu. Minun piti ostaa valkoiset kengät, koska lauantaina on kampuksella Shirttails-niminen tanssikilpailu, johon osallistuvat kaikki dormit. Kenkien lisäksi päädyin investoimaan kännykkäni etulasin korjaukseen, tuo poloinen kun otti pahasti osumaa asfaltista yhtenä Viininjuhlien jälkeisenä aamuna. Intialaisherra ilmoitti hoitavansa homman puoleen tuntiin, käväisevänsä vain nopeasti postissa ensin. Olin vähän että "..." mutta suosuin kuitenkin tarjoukseen. Ja niinhän se meni, että kaverilta kesti 1 h 20 min käydä postissa, sen jälkeen luurin korjaamiseen meni puol tuntia ("Just five minutes!"). Ei siinä muuten mitään mutta oli vähän hiessä poljettava takaisin kampukselle aloittamaan kurssi Abnormal Psychology, koska oli painotettu, miten tunneilta EI olla myöhässä.

Tietenkin olin myöhässä, se on selvä, mutta ylitin itseni myös menemällä väärään luokkaan. Kahdesti. Kerta kiellon päälle vai miten se meni. Istuin ensin pokkana ystäväni Melanien viereen ja ne kuuluisat hälytyskellot alkoi soida vasta kun hän kysyi, että olinko opiskellut espanjaa lukiossa vai missä. Sieltä syöksyin toiseen rakennukseen ja nyt pääsin jo psykologian tunnille. Ikävästi alkoi parin minuutin jälkeen kuulostaa, että väärässä luokassa ollaan taas ja häirikkö poistui mahdollisimman vähin äänin. Olin lopulta vain 10 minuuttia myöhässä, nöyränä etupulpetissa, mutta tähän nyt on totuttu.

Pari sanaa itse oppitunnista. Itse asia vaikuttaa helposti lähestyttävältä, vaikka onkin olevinaan näitä haasteellisimpia kursseja, mutta valitettavasti hieman työläältä vaikuttaa. Joka tunnille olisi luettava 40-80 sivua,  pistokokeita on säännöllisesti ja lisäksi on tehtävä 7 - 10 artikkelin pohjalta katsaus hyväksi katsomastaan aiheesta. Eli vahvasti haisee surullisenkuuluisalta EBM-työltä, joka tehtiin lääkiksessä joskus muinoin. Rohkaisevaa kuitenkin on, että tein sen silloin yhdessä yössä, mistä olen edelleen (suotta) ylpeä. Ja nyt kun aiheen voi valita niin mielekkyyttäkin on enemmän pelissä.

Opettaja vaikutti klassiselta, omaa ääntään rakastavalta ja vakiovitsejään laukovalta, näennäisen rennolta kaverilta, joka päätti vähintään joka kolmannen lausahduksensa sanomalla "Mmmkay?" Valitettavasti hänelle tuli hyvin todennäköisesti erittäin harhaanjohtava kuva omasta humoristisuudestaan, koska jengi oli suuna päänä nauramassa kaikista epätoivoisimmillekin vitseille. Tiedättekö sen tunteen, kun katsoo epäuskoisena ympärilleen ja toivoo kohtaavansa jonkun toisen, jonka kanssa jakaa epäuskonsa, mutta kukaan muu ei ole moksiskaan? No, tulen varmaan tottumaan tuohon tunteeseen, mikäli vitsien taso ei parane.

Ensimmäisillä tunneilla käydään myös läpi tarkasti, mistä arvosana tulee koostumaan, ja ne on yleensä äärimmäisen tarkasti määriteltyjä, tyyliin "Essee 1 14 %, Essee 2 12 %, tuntiaktiivisuus 13.456 %". Okei tuo viiminen oli liiottelua. Luonnollisesti itselläni ei oo penniäkään kiinni siinä, minkä arvosanan saan, joten en hirveesti painanu näitä tarkkoja lukuja mieleeni. Parhaani toki aion siitä huolimatta tehdä.

Mistä puheen ollen onkin ruvettava hommiin. Kuullaan taas!

P. S. tiedoksi, että mun Skype nimimerkki on maijahuopio, te, jotka ko. sovellusta käytätte, niin lisätkääpä meitsi listoille niin tsättäillään interaktiivisesti! Viikonloppuisin olen parhaiten tavoitettavissa.

Iloisia koululaisia ympäri maailmaa.