No joo, mutta asiaan. Olen taalla taas antanut kuulua suomalaisen yhteiskunnan hienoudesta ja mainostanut talla kertaa suomalaista koulujarjestelmaa. Tamahan on jo vanha lappa sinansa, mutta ironisesti vasta katsottuani amerikkalaisen dokumentin aiheesta ymmarsin, etta kysehan on paljon muustakin kuin pelkastaan koulutuksen ilmaisuudesta.
Kiinnostuin asiasta toden teolla kun kuulin kuulasotaillessa yhden kevaalla valmistuvan (21 v) opiskelijan hehkuttavan paasseensa opettajaksi Teach for America -nimisen jarjeston kautta. Kyseinen jarjesto rekrytoi opettajia - ei, vaan "johtajia" - tyoskentelemaan vahavaraisten peruskouluissa kahden vuoden ajan. Jotenkin kestamattomalta linjaukselta kuulosti noin lahtokohtaisesti, ja erityisen oudoksi asetelman teki se, etta kyseinen henkilo oli hetkea aiemmin kertonut opiskelleensa paa[-]aineenaan filosofiaa, eika kysyttaessa ollut ollut minkaanlaisessa kosketuksessa kasvatustieteisiin.
Tohkeissani asiaa sitten paivittelin yhdessa ruokapoytakeskustelussa, mika huvitti amerikkalaisia kavereitani. Kavi ilmi, etta taalla opettajan ammatin vaativuus on ajateltu jonkin verran vahaisemmaksi kuin Suomessa. Vaikka toki monet varta vasten alalle kouluttautuvat, niin kuulemma opettajan homma on se, mita esim. collegesta valmistuvat voidat jonkun aikaa tehda, jos ei muuta duunia loydy. Olivat vuorostaan aivan huuli pyoreena, kun kerroin, etta peruskoulun opettajaksi paasee Suomessa vain harvat ja valitut.
Toinen suuri eroavaisuus on kouluun ja koulun oheistoimintoihin kaytetty aika. Just luin artikkelin, joka vertaili amerikkalaisjarjestelmaa muihin Pisa-tutkimuksessa mukana oleviin maihin. Siina tuotiin esille ainakin itselleni varsin yllattavat vertailuluvut: suomalaislapsi vuodessa keskimaarin 600 opettajajohtoista tuntia, kun amerikkalaislasta opetetaan 1100 tuntia vuodessa (The Atlantic 10/12). En tieda milla luokkatasolla, mutta oletettavasti kyse on aika pienista koululaisista. Yhden tuttavaperheen 10-vuotias on joka paiva koulussa klo 8-15. Me martsattiin lukiossakin viela noin pitkista paivista. Tama ei kuitenkaan ole amerikkalaisia paljon auttanut Pisa-kokeissa, joissa amerikkalaiset sijoittuvat parhaimmillaan keskitasolle. Suomalaiset sijoittuivat yleisvertailussa Kiinan ja Etela-Korean jalkeen kolmansiksi.
Oma kapittelinsa on laksyjen tekoon kaytetty aika. Lyhyen gallupin mukaan laksyihin kannattaisi ylaasteikaisena kayttaa 3-4 tuntia paivassa. Tama on toki vain muutaman, suhteellisen kunnianhimoisen ihmisen mielipide. Yritin itse muistella, paljonko samanikaisena kaytin aikaa laksyihin, enka pysty muistamaan yhtaan hetkea, jolloin olisin senikaisena tehnyt laksyja. Tiedan, etta kielista ja matikasta laksyja tuli, mutta ilmeisesti niiden teko ei sitten kovin vaikeita traumoja aiheuttanut. Mita lie tehtiin kaikki illat; ainakin soitettiin pilapuheluita, kuvattiin omia musiikkivideoita ja ennen kaikkea irkattiin (ja tietysti otettiin n. 5000 kuvaa IRC-galleriaan).
Selkea ero myos arvosanapolitiikassa. Uskaltaisin vaittaa, etta taalla arvosanoista valitetaan tuntuvasti enemman. Muistan jo vuonna 2005 ihmetelleeni, miten isantaperheeni jaksoi leuhkia veljenpoikansa arvosanoilla: "Chad gets straight A's." Silloin viela luulin, etta tuollainen merkitsee samaa kuin jos saisi pelkkia kymppeja ja ihmettelin tata suuresti, koska olin tavannut taman Chadin, eika han vaikuttanut miltaan yleisnerolta. Todellisuudessa A:n saa taalla huomattavasti vahemmalla vaivalla kuin suomalaisen kiitettavan. Se, ettei meidan laakiksessa anneta arvosanoja, aiheuttaa aina yhta poyristyneita reaktioita: miten ihmeessa sitten muka oppii mitaa? Systeemin hienous on siina, etta kun ulkoisille kannustimille, kuten arvosanoille, ei anneta paljoa painoarvoa, joutuu opiskelija etsimaan sisaisia motivaattoreita, esim. etta oppiminen on oikeastaan aika hauskaa ja usein jopa hyodyllista. Toisaalta taas antamalla paljon painoa ulkoisille kannustimille ihminen aliarvioi omien sisaisten kannustimiensa merkitysta ja luulee pitavansa toiminnasta vahemman kuin todellisuudessa pitaa. Tama on nahty esimerkiksi taalla suositussa Book It! -kampanjassa, jossa koululaisia palkitaan lukemisesta Pizza Hut -retkilla. Seurauksena on, etta kampanjan loputtua aiemmin lukemista vieroksuneet lapset eivat pida lukemisesta yhtaan sen enempaa, ja ne jotka aiemmin lukivat mielellaan pitavat nyt lukemisesta aiempaa vahemman.
Takalainen college vastaa suurin piirtein suomalaisen lukion loppuvuosia ja yliopiston alkutahteja. Jos opiskelukavereitani on uskominen niin Hendrix on Arkansasin valikoivin college ja yksi koko etelan parhaista kouluista. Minna Canthin lukio oli minun aikana Kuopion huonotasoisin lukio yo-tulosvertailun perusteella, eika talla asteikolla tainnut mahtua edes Suomen top 200:aan. Opetuksen taso naissa kahdessa on silti hyvinkin tasaveroista, mutta opetusmenetelmissa lukio pesee kylla takalaisen mallin. Erityisesti kielten opetus on huomattavasti tehokkaampaa. Lukiossa myos luokkahuonekulttuuri on paljon keskustelevampaa. Taalla saa kylla kysya kesken tunnin, mutta harvoin opettaja heittaa mitaan avoimia kysymyksia luokalle tai pyytaa oppilaita avaamaan ajatusprosessejaan. Opettajan PowerPoint on ajastettu tarkalleen tunnin mittaiseksi, minka takia vapaata keskustelua ei oikein paase syntymaan Samoin jos tehtavana on kirjoittaa aine, mukana tulee kahden sivun ohjeistus, miten se aine taytyy kirjoittaa ja minka paksuiset marginaalit on oltava. Ja nyt ollaan kuitenkin collegessa!
Taman perusteella ei varmaan yllata, etta kokeetkin on lahinna monivalintaa. Jonkin verran on myos nimeamistehtavia, joissa pitaa muistaa sanatarkasti jokin termi kuvauksen perusteella. Suomessahan asetelma on yleensa painvastainen. Pistelasku on hyvin fundamentalistista. Viimeisimmassa Abnormal Pychology -kurssin kokeessa meikalta lahti puolet pisteista mm. seuraavista virhevastauksista:
fetisism (oikea vastaus: fetishism)
bipolar disorder type II (bipolar type II disorder)
transvestism (transvestic fetishism)... En suuttunut tastakaan.
Tiivistaen voisin sanoa, etta keskeinen ongelma tassa jarjestelmassa on se, etta se ohjaa opiskelijoita ulkoaopetteluun, kaavamaisuuteen, valttamaan luovaa ajttelua ja pelkaamaan epaonnistumisia. Kuten aiemmassa kirjoituksessa joskus totesin, porukka uskoo, etta jokainen arvosana on heidan tulevaisuutensa kannalta erittain merkittava, mika saa ihmiset lukemaan yokausia (kirjaimellisesti), noudattamaan jokaista saantoa, ja valitettavan monen kohdalla myos menettamaan kiinnostuksena opiskeluun asian itsensa vuoksi.
Etta sellainen avautuminen talla kertaa. Alla linkki mainitsemani dokumentin traileriin, koko tunnin mittainen setti loytyy myos YouTubesta. Hyvaa alkavaa viikkoa sinne, palataan taas!
Pidän huikean paljon blogistasi ja tavastasi kirjoittaa, ja olipa pakko tämän tekstin takia avata omakin sanainen arkkuni. Teach for America -järjestö ottaa listoilleen lähes kenet tahansa, sillä alueet jotka kaipaavat opettajia ovat todella todella huonomaineisia ja köyhiä, eikä sinne menisi kukaan koulutuksen saanut opettamaan. He saavat palkkansa helpommallakin turvallisimmilla vesillä :) TfA maksaa kuitenkin suhteellisen hyvin, johtuen juurikin työn haastavuudesta (ja vaarallisuudesta, surullista kyllä) ja siksi vastavalmistuneet tarttuvat siihen. Olisipa kiva lukea faktoja siitä kuinka moni jatkaa opettamista ensimmäisen vuoden jälkeen... Itse olen kuullut vain huonoista kokemuksista :/
VastaaPoistaYmmärrän kriittisyytesi tätä maata kohtaan (believe you me, I'm right there with you), mutta on myös paljon asioita mistä täällä pidän. Tänne muutettuani olen vähän väkisinkin alkanut ymmärtämään asioitaan heidän kannaltaan - on hyvin eri asia toteuttaa suomalaista koulutus- tai terveydenhuoltojärjestelmää 5,4 miljoonan asukkaan Suomessa kuin 314 miljoonan Amerikassa. Lähtökohdat ovat yksinkertaisesti niin erit, ja perustavanlaatuisia muutoksia on vaikea toteuttaa ihan jo lainsäädännön näkökulmasta. Asiat olisivat varmasti toisin, jos muutokset tapahtuisivat täällä nopeammin, eikä olisi erikseen state ja federal laws. Suomessa on monet asia kieltämättä paremmin, mutta eivät asiat täälläkään ole ihan niin mustavalkoisia kuin joskus annat ymmärtää. Siksipä kysyisinkin mistä erityisesti pidät täällä, vai pidätkö mistään? Tai mikä ylipäätään sai sinut hakemaan vaihtoon juuri Jenkkeihin? En muista oletko tästä jo kirjoittanut, mutta ajattelinpa kysäistä.
Hyvää joulunodotusta sinne, täällä länsirannikolla on ainakin aloitettu juhlinta jo kaikissa kaupoissa ja naapurustossa on alettu kaivamaan jouluvaloja esiin... Jaiks :)