Tekniikan julma maailma.

Kylla nyt pienta ihmista koetellaan. Viikon alussa oli taas aika rakastetun klassikon Kannykka saa tarpeekseen. Pieni ystavani, jonka kanssa olemme kulkeneet yhdessa vain 1,75 vuotta, makaa nyt henkitoreissaan menettaneena 99 % elamanhalustaan. En ole osannut diagnosoida, mika hanta tarkalleen ottaen vaivaa, mutta olen todistanut tuon tilan etenemista nyt ainakin kuukauden paivat. Se alkoi lievana nayton varinana, joka sittemmin muuttui aina vain hitaammaksi nayton latautumiseksi. Loppuvaiheessa sain hinuttaa rotjaketta minuuttikaupalla, ennen kuin poloinen jaksoi hetkeksi latautua, vain menettaakseen voimansa heti seuraavassa hetkessa. Traagisinta tassa on se, etta valilla hanen voimansa aina palautuivat, ja lyhyen hetken kaikki oli kuten vanhoina hyvina aikoina. Maanantaina han sitten sai lopullisesti tarpeekseen. Aion vieda hanet viela sille intialaiselle jannulle tarkastettavaks mutta vahan silta vaikuttaa, etta Applen jekkuja hehkulamppuilmion hengessa.

Tanaan sitten oli vuoro tietokoneen purkauksen. En ollu kuin kolme tuntia paukuttanu psykologian katsausartikkelia, niin eiko jo vanha veijari paata lopettaa yhteistyon siihen. Puolen tunnin jalkeen lopetin elvytyksen tuloksettomana. Toivottavasti syvarit tuli aikanaan jollekin muistitikulle siirrettya... Jaksan kuitenkin viela toivoa ihmeparanemista ja painottaa, etta suuttunut en ole!!

Etta nain sita sitten mennaan ilman mitaan henkilokohtaisia viestimia taalla. Onneks on taa kirjasto, jossa koneita riittaa varsinkin nain perjantai-iltaisin, koolla meika ja pari ahkeraa kiinalaista. Pakenin tanne halloween-jengia. Just oon toipunu Slut & Robot -riemujuhlan aiheuttamista traumoista. On epasosiaalinen olo ja just viime viikonloppuna tuli naytettya vahan hienostunutta eurooppalaista juhlintakulttuuria kera naytosluontoisten kuperkeikkojen. Juttu tosin ilmeisesti lahti vahan eskaloitumaan, silla myohemmin yolla tultiin kysymaan, etta olinko ma se joka teki taalla puolivoltteja.


En ole koskaan oikein jaksanut innostua halloweenista, ikava sanoa, mutta minusta se on aina ollut vahan vajaamielinen juhla. Siina varmasti on ollut joku ajatus taustalla, mutta kukaan ei muista enaa, etta mika. Lyhyen kyselykierroksen perusteella tarkoitus on syoda karkkia ja pukeutua naamiaisasuun ja riipasta kunnon kannit, eli ihan perus toimiva konsepti tiettyyn mielentilaan. Naamiaisasuun pukeutuminen on kylla paljon hauskempaa silloin, kuin kaikki muut ei ole pukeutunut. Laskin, etta olen opiskelujeni aikana sonnustautunut ainakin 15 eri naamiaisasuun, joten talla kertaa saa jaada valista.

Etta tammoset meiningit tanaan. Olis ollu hienoja kuvia Hendrixin halloweenkoristeluista mutta kuvat toki meni sitten tietokoneen mukana. ... Aion tuoda poloisen Suomeen ja uskoa sen Juuso Raitalan osaaviin kasiin.

Mutta nyt taytyy hetkeksi menna sosiaalisoimaan. Onnittelut ensilumesta! Palataan taas!

P. S. Jos meika katoaa yllattaen, niin epailkaa ensiksi CIA:ta tai katolista kirkkoa.Tuli jalleen kerran annettua suoraa palautetta Health and Wellness -tunnilla amerikkalaisesta terveydenhuoltojarjestelmasta ja katolisen kirkon ehkaisyvastaisuudesta. Alla kuva meikasta, kun yksi tuleva lakimies argumentoi universaalia terveydenhuoltoa vastaan vetoamalla siihen, etta se riistaa ihmisilta vapauden.